Jimmy Huhtala

Sain eilen yhteydenoton eräältä vanhalta luottoystävältäni, joka uutisia katsottuaan arveli minun päätyvän pian uudestaan ”linnanmäelle” eli vankilaan. Pilke silmäkulmassa mutta samalla ainakin jollain tasolla tosissaan tämä pahoitteli karua kohtaloani, joka hänen silmissään näytti siltä, että teen niin tai näin, niin aina väärinpäin. Surkuhupaisaa mutta totta. Nuoruudessani elämäni näyttämöllä pääosia esittivät päihteet ja pikkurikollisuus, vaikka ihan itse sen teatterin paras pelle olinkin. Viinaa, pillereitä ja huumeita, huonosti suunniteltuja ja taloudellisesti tuottamattomia keikkoja ynnä kännitappeluita ja muita isoksi kasvaneiden kakaroiden kärhämiä. Putka- ja pakoreissuja, vankeustuomioita ja katkaisuhoitoja, mielisairaalaa ja päihdekuntoutuslaitoksia. Laskuhumalassa päätettiin kerran jos toisenkin oikein porukalla, että jonain päivänä mennään vielä kirkkoon ja aletaan uskovaisiksi.  Laskuhumalassa päätettiin kerran jos toisenkin oikein porukalla, että jonain pä...

Kymmenen päivän päästä (23.2.2020) tulee kuluneeksi tasan sata vuotta siitä, kun Niilo Antti Johannes Yli-Vainio syntyi tähän maailmaan. Tammikuun 26. päivä tuli kuluneeksi 74 vuotta siitä, kun samainen mies syntyi uudesti, saaden samalla voiman ja oikeuden tulla Jumalan lapseksi ja taivasten valtakunnan kansalaiseksi. Ei, en muista ulkoa tuon edesmenneen saarnamiehen syntymäpäiviä. Sain viime yönä luettua viimeisimmän hänestä kertovan kirjan:   Suomen herättäjä – Niilo Yli-Vainion syntymästä sata vuotta, 1920-2020 .  Kirjan on toimittanut Marja Toukola, ja kustantanut Kristillinen Kirja- ja Musiikkikustannus KKJMK OY.  Tässä linkki kustantajan verkkokauppaan, jossa voit tutustua kirjaan ja luonnollisesti myös tilata sen itsellesi:  Suomen herättäjä   Tämä kirjoitus ei ole kirjaesittely, joskin toivottavaa on, että moni lukija tämän luettuaan päättää edellä mainitun teoksen itselleen hankkia, tai muulla tavoin sellaisen luettavakseen saad...

Kutsu palvelutyöhön Koin Jumalan puhuvan minulle hengellisestä palvelutyöstä vain parisen tuntua uskoontuloni jälkeen. Tietenkään en silloin sitä Jumalan puheeksi osannut ajatella, enemmänkin oman mieleni hullutteluksi. Monen mielestä se varmasti sitä onkin, ja ymmärrettävästä syystä. Ajellessani asunnolleni, muistan miettineeni, miten oli mahdollista että olin kuullut evankeliumin ymmärrettävällä tavalla ensimmäistä kertaa vasta lähes 24-vuotiaana ja lopullisen tuhon partaalla. Olin koko elämäni asunut kristityssä maassa, mutta kristinuskon sanoma tai siihen uskovat kristityt eivät mielestäni olleet saavuttaneet minua liki neljännesvuosisadan kestäneen elämäni aikana. Tätä pohtiessa sisimpäni valtasi voimakas tahto elää loppuelämä tavalla, joka toisi esiin Jumalan todellisuutta. Samassa yhteydessä sain sisäisen tietoisuuden siitä, että tulisin palvelemaan Jumalaa kokoaikaisesti tavalla tai toisella. Sitä en ymmärtänyt, miten se voisi kohdallani olla mahdollista. Verinen ...