Äiti virsiä jankkaavasta testamenttivarkaastaan pappia toivoi
Ensimmäinen kirja, josta luin itse ääneen, oli virsikirja. Oli siinä äitimuorilla varmaan halvaus lähellä, kun nelivuotias paineli keittiöön virsikirja räpylöissään, ja alkoi paasata epäilemättä erittäin liturgisella nuotilla ja peukalopaikalla valikoidun veisun sanoja kuin vettä vaan. Olin viisivuotias, kun äiti kiikutti minut pienen kotikylämme pyhäkouluun. Pyhäkoulutäti jutteli jotakin Jeesuksesta, ja kertoi tämän olevan Uuden testamentin päähenkilö. Jakoipa kotikoululaisilleen pienet Uudet testamentit selailtavaksikin. Mielenkiintoiseltahan tuo vaikutti. Tyytyväisenä palasin pyhäkoulusta kotiin uuden kirjani kanssa. Sen jälkeen soi puhelin. Kotipuhelin. Pyhäkoulutäti soitti, ja kertoi äidilleni, että tämän pikku kultamussukka oli varastanut heiltä Uuden testamentin, ja se olisi sitten syytä palauttaa. Minä olin kyllä ollut siinä uskossa, että ne jaettiin omaksi. Kitupiikki. Sen verran muistikuvia kyseisen kirjan ulkonäöstä on mieleeni jäänyt, että taisi olla Gideonien ilm...
