Leipäpappikatujätkäpastorin ylpistymisen ehkäisyä
”Ei pidä liikaa kehua, ettei vaan ylpisty.” Lukemattomia kertoja olen kuullut tuollaisen tai jonkin vastaavan lausahduksen, milloin enemmän ja milloin vähemmän tosissaan sanottuna. Yleensä pienen pinnallisen kehaisun päälle. Pastorin tai ylipäätään Sanan julistajan työssähän yleensä on juuri se suuren suuri vaara, että kehuja ja muita rohkaisuja satelee joka taholta ja niin runsaasti, että oma vajavaisuus tuppaa unohtumaan. Niin varmaan. Voisin tässä aikani kuluksi vapaasti lainaten laittaa joitain esimerkkejä joko kirjallisesti tai suullisesti saamistani ylpistymistä ehkäisevistä kommenteista. Jätän tässä yhteydessä huomioimatta selän takana puhumiset, välikäden kautta tulleet tai muuten vaan anonyymisti annetut palautteet. ”Alkaa niin risomaan, kun tuo Tästä poikki (elämänkertakirjani) tulee vastaan joka paikassa, että tekisi mieli ottaa puukko, ja vetäistä katkoviivaa (tatuointi kaulassani) pitkin, jos vielä joskus tulet vastaan.” ”Ei pitäisi tuollaisia kakaroi...