Työttömän vaan ei toimettoman pastorin kuulumisia maan, valuutan ja vyöhykkeiden vaihduttua
Koska seuraavan varsinaisen paatostekstini aihe vaatii tarkempaa sulattelua ennen ulospotkaisua, kirjoittelen tänne hieman kuulumisiani ja muuta mukavaa tämänhetkisestä tilanteestani. Viimeisimmän postauksen jälkeen kun olemme vaihtaneet jo maata ja aika-, ilmasto- ja mitä lie muita vyöhykkeitäkin. Juonipaljastuksena mainittakoon, että vähemmän korviani hivelevän laulun sanoista huolimatta emme suinkaan siirtyneet kylmästä lämpimään – pikemminkin päinvastoin. Meikäläisellä henkilökohtaisesti ja sen myötä myös koko perheellämme on tietynlainen suvantovaihe meneillään. Määräaikainen parin vuoden työsuhteeni Lapuan helluntaiseurakunnan pastorina päättyi lokakuussa, ja sen jälkeen suuntasimme perheenä ulkomaille selvittelemään mahdollisuuksia oleskella ja palvella siellä hieman pidempiaikaisestikin. Käytännössä asiat toisaalta etenivät ja toisaalta taas jättivät etenemättä siinä määrin, että joulukuussa oli todettava, että joskus on viisautta lopettaa sellaisten suljettujen ovien...