Niikko - Pysäyttämätön (Mika Niikko, Susanna Honkamaa)
Tosielämää. Korson kaduilta eduskunnan käytäville.
 |
| Mika Niikko, Susanna Honkamaa: Niikko - Pysäyttämätön |
Mika Niikon ja Susanna Honkamaan kirjoittama kirja kuljettaa lukijaansa Korson kaduilta monen mutkan kautta aina eduskunnan käytäville saakka.
Luettuani kirjan lokakuun viileydessä kesämökin terassilla yhdellä istumalla - loppuvaiheessa otsalampun valossa - en voi kuin hämmästellä, miten näin laaja-alainen kokonaisuus on saatu mahdutettua yksiin kansiin ja noin kolmeensataan sivuun. Jos kirjaa pitäisi kuvailla yhdellä adjektiivilla, niin ensimmäisenä kielenpäällä olisi sana "monipuolinen".
Lapsuudesta, perheen hajoamisesta ja lastenkodista edetään nuoruuteen, joka tuo mukanaan päihteitä, pikkurikollisuutta ja irtosuhteita. Sitten alkaa kavereita tulemaan uskoon. Valtosen Timppakin väittää, että Jeesus pelastaa, ja alkaa luetuttamaan sarjakuvatraktaatteja. Vähintäänkin ratkaisevassa vaiheessa Mika lähtee kostoreissun sijaan selvittämään Jeesus-juttujen todenperäisyyttä, ja löytää etsimänsä - rauhan sisimpäänsä.
Uskoontulo laittaa kaiken uusiksi, ja perheen hajoamisesta huolimatta Mika alkaa vähitellen eheytymään, ja ottamaan vastuuta paitsi omastaan, myös muiden elämästä. Myöhemmin Mikan elämään astuu uskovaisen kodin tytär Sarita, joka saakin miehensä rinnalla seistä monenlaisissa myrskyissä.
Niikon työura kulkee ovisilmien, turvaketjujen, sälekaihtimien ja parvekelasien kautta kutsumustehtävään syrjäytyneiden ja syrjäytymisuhan alla olevien nuorten parissa. Takaisin elämään ry perustetaan, ja ainakin allekirjoittanut voi vain ihailla, millaisella antaumuksella ja sydämen palolla Mika pyrkii vetämään takaisin elämään niitä, joiden perään muut eivät jaksa edes vilkuilla. Evankeliumin asialla mennään niin juhannuskonferenssin ylistysteltalla kuin kotimaan ja ulkomaan aktioissakin. Sitten kuvioihin tulee politiikka.
Ruohonjuuritasolla kulkiessa ja heikoimpia tukiessa vastaan tulee kysymys, "Miksi kukaan ei tee mitään?". Korsossa kampanjoiva Perussuomalainen poliitikko haastaa haastajansa, ja antaa ratkaisevan alkusysäyksen, joka vie Mikan ensin kunnallispolitiikkaan Vantaalla ja sitä kautta myöhemmin myös eduskuntaan.
Kirja on harvinaisen avoin ja rehellinen kertomus paitsi yhden miehen elämästä, myös siitä, mitä on politiikka. Mies, joka nuoruudessaan sai hämäräporukoissa pistoolin leukaansa vasten, saa nyt kokea aivan toisenlaisissa piireissä, miten puukkoa tulee selkään - milloin vastustajilta ja milloin omilta. Korson kaduilla kaverit pysyivät rinnalla tilanteessa kuin tilanteessa, mutta Arkadianmäellä voi kenen tahansa takki kääntyä tilanteiden vaihtuessa ja oman edun sitä vaatiessa.
Niikko tuo avoimesti ja - joidenkin mielestä takuulla liiankin - rohkeasti esiin epäkohtia, joihin on törmännyt niin päättäjien kuin mediankin taholta. Kirjan loppuosaa lukiessa ei voi välttyä ajatukselta, keneen tai mihin tässä voi enää luottaa. Onko "valtamedialla" ja "valemedialla" juurikaan eroa, jos Hesarista lähtien uutisointi on puolueellista ja tarkoitushakuista sen sijaan, että pyrittäisiin tuomaan esiin totuus? Ovatko poliitikot mainettaan kummempia, jos papereihin merkitään jotain aivan muuta, kuin mistä on juuri sovittu, tai jos omankaan puolueen sisällä ei vallitse keskinäinen luottamus? Yksi huomionarvoisimpia asioita kirjassa on kuitenkin se, että vaikka Niikko suorasukaiseen tyyliinsä kertoo kohtaamistaan takinkäännöistä ja epäoikeudenmukaisuuksista, hän kuitenkin haluaa esitellä jopa näennäiset vastustajansakin myönteisessä valossa. Poliitikot, joiden kanssa Mika on monista asioista täysin eri mieltä, ja joilla on aivan erilainen arvopohja, saavat kirjassa yllättäen myönteistä tunnustusta siitä, millaisia ovat ihmisinä. Ystävyys on tärkeämpää kuin politiikka.
Luettuani kirjan, kunnioitan Mika Niikkoa vielä enemmän kuin ennen. Niin kirkkaasti tulee esiin se, että vaikka asema ja tittelit kohoavat, on Mikan sydän edelleen siellä, missä kaikkein heikoimmat ovat - ruohonjuuritasolla. Mika on henkeen ja vereen Suomen lasten, nuorten ja perheiden puolella, vaikka media tuokin häntä usein esiin aivan eri aiheiden tiimoilta. Sille, miten antaumuksella Mika taistelee nuorisotyön puolesta, ei juuri anneta tilaa lehtien sivuilla.
Vaikka monia vääryyksiä ja epäkohtia kirjaa lukiessa nouseekin esiin, vielä selvemmin nousee esiin armo ja rakkaus niitä kohtaan, jotka niitä eivät olisi itse asemansa tai tekojensa perusteella voineet ansaita. Isiä, jotka armossaan ja rakkaudessaan ottavat omakseen lapsia, jotka eivät ole heidän omiaan. Rehtori, joka antaa uuden mahdollisuuden pojalle, joka on erotettu koulusta. Järjestötyöntekijä ja poliitikko, joka on omistanut elämänsä sille, että elämästä irtaantuneet voitaisiin voittaa takaisin elämään - vieläpä iankaikkiseen sellaiseen. Taivaallinen Isä, joka armossaan toi Mikan pimeydestä valkeuteen ja kuolemasta elämään - ja kutsui sen jälkeen Korson kaduilta eduskunnan käytäville valoksi ja suolaksi ja taistelemaan totuuden ja elämän puolesta.
Kirjaa voi suositella oikeastaan jokaiselle, joka on tavalla tai toisella kiinnostunut elämästä. Mielenkiinto hengellisiä asioita tai politiikkaa kohtaan ei missään tapauksessa ole edellytys kirjan lukemiselle, joskin lukemisen myötä saattaa herätä uudenlaisia mietteitä myös em. asioita kohtaan.
- Jimmy Huhtala
Kirjan saa helpoiten omakseen tilaamalla sen suoraan Mika Niikon omilta kotisivuilta:
https://mikaniikko.fi/
Edit: Mikalta saamani tiedon mukaan kirjoja on kutakuinkin ainakin jouluun asti jäljellä ja niitä saa postikuluitta viikon ajan 18e tarjouksella kotisivulta koodilla: Kaveri 18
Ai niin, saanko vielä vähän epävirallisemmin avautua? Totta kai, omassa blogissani! Evankelista Timo Valtonen on mies, joka ei jätä ketään kylmäksi. Timon persoonaa ja toimintatapoja onkin taholla jos toisella arvosteltu hengessä jos toisessakin. Arvatkaa muuten, kuka johdatti tämän kirjan päähenkilön uskoon? Kyllä vaan. Sama mies. Arvatkaa kenen luo kirjan päähenkilö meni epäonnistuttuaan, ja kuka oli rohkaisemassa, armahtamassa ja jälleen siunaamassa ja julistamassa synnit anteeksi. Niinpä niin. Se sama mies muuten toimi sittemmin myös Mika Niikon vaalikampanjan päällikkönä. Että siinä mielessä.
