Sain eilen yhteydenoton eräältä vanhalta
luottoystävältäni, joka uutisia katsottuaan arveli minun päätyvän pian
uudestaan ”linnanmäelle” eli vankilaan. Pilke silmäkulmassa mutta samalla ainakin
jollain tasolla tosissaan tämä pahoitteli karua kohtaloani, joka hänen
silmissään näytti siltä, että teen niin tai näin, niin aina väärinpäin.
Surkuhupaisaa mutta totta.
Nuoruudessani elämäni näyttämöllä pääosia esittivät
päihteet ja pikkurikollisuus, vaikka ihan itse sen teatterin paras pelle
olinkin. Viinaa, pillereitä ja huumeita, huonosti suunniteltuja ja taloudellisesti
tuottamattomia keikkoja ynnä kännitappeluita ja muita isoksi kasvaneiden
kakaroiden kärhämiä. Putka- ja pakoreissuja, vankeustuomioita ja
katkaisuhoitoja, mielisairaalaa ja päihdekuntoutuslaitoksia. Laskuhumalassa
päätettiin kerran jos toisenkin oikein porukalla, että jonain päivänä mennään
vielä kirkkoon ja aletaan uskovaisiksi.
Laskuhumalassa
päätettiin kerran jos toisenkin oikein porukalla, että jonain päivänä mennään
vielä kirkkoon ja aletaan uskovaisiksi.
Päihteidenkäyttöön ja rikoksien
tekemiseen taipuvaista elämäntapaa pidettiin yleisesti paheksuttavana ja
muutosta tarpeellisena. Uskoontuloa ja uskossa oloa pidettiin edellä mainittujen
vastakohtana ja jopa ratkaisuna muutoksen onnistumiselle, vaikka ei Jumalaan
sen kummemmin uskottukaan. Useampi ihminen suositteli meikäläisellekin uskoontuloa
ja sen mukanaan tuomaa toisenlaista elämää. Puhun nyt siis myös sellaisista
ihmisistä, jotka eivät itse edes olleet niitä sellaisia uskovaisia. Ainakaan
tietääkseni.
Kolmisentoista vuotta sitten se tapahtui. Tulin
uskoon. Ulkopuolinen tarkkailija saattoi tehdä havainnon, että kaksi keskeistä
tekijää jäi sen myötä pois elämästäni. Kyllä, ne olivat aiemmin mainitut
päihteet ja rikollisuus. Pellen osa jäi, mutta vaihtuipa kuitenkin
käsikirjoittaja, ja juonesta tuli mielekkäämpi ja loppu tulee olemaan parempi
kuin osaan varmaan kuvitellakaan. Mutta ystävääni siteeraten, ”niin tai näin,
niin aina väärin päin”.
”Ennen oli kaikki paremmin”, sanoi
Mielensäpahoittaja – eikä suotta. Vaikka kyseinen hahmo on itsessään
fiktiivinen, on hän laukonut kuvitellusta suustaan mielettömän paljon kovia
faktoja, jotka kiteytyvät tuohon jo legendaariseen menneitä aikoja haikailevaan
lausahdukseen.
Ennen rosvot olivat rikollisia, ja heille
suositeltiin uskoontuloa keinona muuttua lainkuuliaisiksi kansalaisiksi. Nyt
kun uutisia lukee, joutuu toteamaan, että uskovaiset taitavatkin olla paljon rosvoja
pahempia rikollisia. Kansanedustaja ravaa poliisikuulusteluissa, koska sen
lisäksi että lukee itse Raamattua, myös uskoo siihen ja kertoo muillekin mitä
siellä kerrotaan. Raamattu, jota ennen tyrkytettiin rikollisen luettavaksi,
tekee tänä päivänä rikollisen siitä, joka siihen tarttuu ja vieläpä uskoo sen
sanomaan.
Ennen rosvot olivat rikollisia, ja heille
suositeltiin uskoontuloa keinona muuttua lainkuuliaisiksi kansalaisiksi.
Ennen huumeista varoiteltiin ja lähtökohtaisesti
kaikki normaalit ja yhtään järkevinä pidetyt ihmiset olivat ehdottomasti niitä
vastaan. Nyt on kaiketi sivistyneen ihmisen merkki, kun kannattaa niiden
laillistamista tai vähintäänkin sitä, ettei niiden käyttämisestä enää
rangaistaisi.
Toimin nykyään seurakunnan pastorina. Työhöni kuuluu
siis oleellisesti se, että luen ja tutkin Raamattua. Eikä siinä kaikki.
Toimenkuvaani kuuluu myös kertoa muille, mitä siellä Raamatussa kerrotaan,
rohkaista kuulijoita vielä uskomaankin siihen, ja jopa toimimaan sen mukaan.
Pisteenä i:n päälle rohkaisen heitä kertomaan näistä asioista eteenpäinkin.
Ellei joku vihellä peliä poikki ja täräytä järjen ääntä tämän yhteiskunnallisen
sekasotkun keskelle, niin nykyinen työni täyttänee pian ammattirikollisuuden
määritelmän. Sitten sitä ollaan taas rikollisia.
Ellei joku vihellä peliä poikki ja täräytä järjen ääntä tämän yhteiskunnallisen
sekasotkun keskelle, niin nykyinen työni täyttänee pian ammattirikollisuuden
määritelmän.
Kenties jonain päivänä joku vielä rohkaisee minua
etsimään apua ahdasmieliseen ajatteluuni jostain silloin jo dekriminalisoidusta
huumausaineesta.
Niin tai näin, niin aina väärinpäin – siinä ystäväni
taisi olla oikeassa.
Lapsuudessani – ainakin niillä leveyksillä joilla
minä vartuin – yksinhuoltajat ja uusioperheet olivat harvinaisuus, homous oli
sairasta tai ainakin äärimmäisen omituista, kristinusko oli ”se oikea” uskonto
vaikkei siihen oikeasti uskottukaan, jumalanpilkka oli paha juttu, Raamattu oli
pyhä kirja (itse en lapsena sen sivuista käärinyt edes sätkiä, vaikka
virsikirjan lehdistä niitä huoletta väännettiinkin), koulussa luettiin
ruokarukous ja koulusta piti kerran vuodessa mennä kirkkoon. Ihan vaan muutaman
jutun mainitakseni.
Keski-iän lähestyessä totean, että nykyään heteropohjalta
solmittu ja eliniän kestävä avioliitto on jo harvinaisuus, homoseksuaalisuus on
muodikasta, kristinusko on menossa päiväysvanhaksi ja sisältää myrkyllisiä aineksia,
uskovaisuus on se paha juttu ja Raamattukin sisältää rikolliseksi luokiteltua –
tai ainakin sellaiseksi epäiltyä – materiaalia, ruokarukoukset on kielletty ja
koulusta mennään todennäköisemmin setalaisten seminaareihin kuin kirkkoihin.
Kaikki muu tuntuu muuttuvan, mutta minä näemmä olen
aina siellä lain väärällä puolella. Kriminologian kannalta lienen jopa
mielenkiintoinen tapaus. Wikipedian mukaan kriminologian tutkimuskohteena voi
olla rikollisuuden määrä, rakenne, kehitys, rikollisuuteen vaikuttavat tekijät
ja sen syyt. Oman empiirisen tutkimukseni mukaan nämä elämässäni tapahtuneet
muutokset ovat johtaneet siihen, että rikollisuuteeni vaikuttaneet tekijät ja
syyt ovat vaihtuneet. Kehitystäkin varmasti on tapahtunut, mutta suunnasta ei
liene täyttä yksimielisyyttä. Rikollisuuteni rakenne on muuttunut kyllä
järjestäytyneeseen suuntaan, ja määrä kääntynee aina vaan jyrkemmin noususuuntaiseksi,
mikäli mainitsemani ”the Kirjan” sisällön julkinen julistaminen
yhteiskunnassamme laittomaksi todetaan. Monessa muussa maassahan se näin jo on,
joten siinä mielessä kyse ei ole uudesta tai ennenkuulumattomasta ilmiöstä.
Onhan se sentään sivistynyttä seurata vaikkapa Pohjois-Korean tai joidenkin islamilaisten
maiden mallia.
Mielipiteitähän maailmaan mahtuu, mutta kyllä minun
mielestäni poliisinkin työaika menisi paremmin toteen, kun saisivat keskittyä
vaikka pedofiilien ja huumekauppiaiden jahtaamiseen kuin Raamattuun uskovan
kansanedustajan jatkuvaan hiillostamiseen. Niin – ja ”Piplia-Päivin” kuulustelutkin
kestävät pidempään kuin monen pilviveikon.
Muutoksia tapahtuu niin yksilöiden kuin
yhteiskuntienkin kohdalla, mutta välillä tuntuu, että olisi syytä uudestaan
miettiä, millainen muutos edistää ihmisten hyvinvointia ja millaisella puolestaan
on aivan päinvastaiset seuraukset.
Jos ystäväni on oikeassa, ja joudun vielä joskus
vankilaan sen Kirjan tähden, joka toi muutoksen elämääni, niin yhteiskunnan
lisäksi joku muukin asia on muuttunut. Nimittäin se, että sitten joudun
vankilaan ensimmäistä kertaa hyvän asian takia. Voisiko niin tapahtua oikeasti?
Paha sanoa. Mutta aikanaan menivät ja naulitsivat viattoman Jeesuksen ristille
rosvojen väliin. Ja nyt epäilevät kansanedustajaa kansankiihottamisesta ja totuudenpuhujaa
vihanpuhumisesta.
Muutoksia tapahtuu niin yksilöiden kuin
yhteiskuntienkin kohdalla, mutta välillä tuntuu, että olisi syytä uudestaan
miettiä, millainen muutos edistää ihmisten hyvinvointia ja millaisella puolestaan
on aivan päinvastaiset seuraukset.
Juurikin näin! On valtavaa, että saa kärsiä Jeesuksen nimen tähden; on autuas Raamatun sanoman mukaan!
VastaaPoistaAmen, amen, totisesti.
VastaaPoistaHuippu!! :) Hyvä Jimmy!
VastaaPoistaHyvää tekstiä!
VastaaPoistaSinä osaat tuoda asiat todella hyvin esille millainen maa on rakas kotimaamme Suomi valitettavasti!
VastaaPoistaAsiaa ja painavaa. Jeesus on ihmeellinen, kuten meidän yhteiskuntakin.Mihin vielä johtaakaan tämä kaiken moraalittomuuden esiinmarssi?
VastaaPoistaHerra pelastaa vielä tänäänkin ja nostaa langenneet kurjat Elämän tielle. Yksin uskosta ja yksin armosta.
Monet herätyskristilliset ovat huolissaan siitä, aletaanko Raamatun siteeraamista kriminalisoida. Päivä Räsäsen tapaus tuntuu antavan aihetta ajatella näin. Minusta näyttää kuitenkin siltä, että tällainen päättely on hätäistä ja ”politisoi” asetelmaa aivan väärään suuntaan. Olen itse kirjoittanut aiheesta blogitekstin.
VastaaPoistaHuomionarvoista on, ettei Räsästä olla syyttämässä Raamatun siteeraamisesta (selviö, joka tuntuu yllättävän helposti unohtuvan). Toisaalta voisi olla hyvä miettiä, lähettikö Räsänen tviittinsä välittääkseen informaatiota Paavalin ajattelusta vaiko ilmaistakseen Raamattua siteeraamalla samaan sukupuoleen kohdistuvan rakkauden olevan ”häpeä ja synti”. Näillä kahdella motiivilla on melkoinen ero.
Kirjoittaja on poistanut tämän kommentin.
PoistaRaamattu koostuu monien apostolien kirjoituksista, joista yksi oli Paavali. Paavalin kirjeet ovat Jumalan ilmoittamaa sanaa, Pyhän Hengen työtä. Apostoli Paavalin sanoja arvostellaan,kun halutaan synti tehdä luvalliseksi, että ne ovat vain Paavalin sanoja. Mutta joka näin arvostelee ja halveksii Paavalin puheita halveksii Jumalan Pyhää Sanaa
PoistaMarkua Niemi, kirjoitit mm. että "toisaalta voisi olla hyvä miettiä, lähettikö Räsänen tviittinsä välittääkseen informaatiota Paavalin ajattelusta vaiko ilmaistakseen Raamattua siteeraamalla samaan sukupuoleen kohdistuvan rakkauden olevan ”häpeä ja synti”. Näillä kahdella motiivilla on melkoinen ero." - Jäi ainakin mulle avoimeksi, millainen ero on Räsäsen uskolla siihen, että myös paavalilainen Raamattu on Jumalan Sanaa sekä että sen Jumalan Sanan mukaan samaan sukupuoleen kohdistuva homo-rakkaus on synti ja häpeä. - Voisitko avata asiaa tältä osin.
VastaaPoistaEn ota kantaa Räsäsen uskoon (tai siihen, missä mielessä Raamattu on "Jumalan sanaa"). Lähinnä kiinnitän huomiota siihen, millaisia merkityksiä tietyn raamatunpaikan siteeraaminen saa julkisessa keskustelussa. Minua toisin sanoen kiinnostaa se, mikä mahdollistaa asetelman, jossa "Jumala" alkaa toimia tietyn ryhmän elämäntapaa stigmatisoivana funktiona samalla kun tämä stigmatisaatio vahvistaa toisen ryhmän (ns. fundamentalistiset uskovat) identiteettiä uhraamisen ja marginalisaation kautta.
PoistaRäsäsen uskon sisältöihin en ota mitään sen kummempaa kantaa. Kiinnostavaa on lähinnä se, millä tavoin Räsänen pyrkii oikeuttamaan uhrauksellisen ajattelunsa.
Markus Niemi, en saanut kommentistasi mitään selvää...
Poista
PoistaSanotaan nyt sitten vaikka näin: Konservatiiveille tämä Räsäsen tapaus näyttäytyy niin, että aletaan kysellä, saako maassamme olla julkisesti kristitty, vaikka minusta voisi kysellä ennemminkin, saako maassamme olla julkisesti tyhmä. Tämä on tietysti provokatiivinen muotoilu, mutta Räsäsen julistus on minusta pikemminkin tyhmää kuin Jeesuksen esimerkin mukaista. On yksinkertaisesti hölmöä lähteä julkisesti kuuluttamaan homostelun häpeällisyyttä ja auktorisoida se Raamatulla.
Taustalla on Räsäsen ”fundamentalistinen” raamatunluenta, jossa Jumala nähdään usein korostetun uhreja vaativana, eikä toisaalta uskalleta ajatella esimerkiksi Paavalin omassa teologiassa olevia uhrauksellisia jäänteitä (mm. juutalainen uhrikuvasto) vastaan, kun Raamatun pyhyys on alkanut merkitä kirjaimen ehdotonta auktoriteettia ja samalla totuuden ”kirjaimellisuutta”. Ei esimerkiksi uskalleta kysyä, missä määrin Paavalin näkemykseen on tältä osin mahdollisesti vaikuttanut silloinen nykyistä paljon vähemmän uhrikriittinen yhteisöajattelu. Eihän Jumala Paavalin puolesta teologiaa ajatellut. Se, mikä näissä teksteissä on varsinaisesti ”jumalallista”, on kaikenlaisen uhrauksellisen väkivallan näkyväksi tekeminen, koko silloista maailmaa pyörittäneen uhri- ja syntipukkimekanismin paljastaminen viattomassa uhrissa (Jeesuksessa). Toisena esimerkkinä voisi mainita radikaalin tasa-arvon lähtökohdan, joka vuosisadasta toiseen on opettanut sorretuille ympäri maailman, kuinka tulla joksikin, jonka kohtalona ei ole alistuminen.
Juuri kristinuskon vaikutusta kulttuurissamme on se, että olemme nykyään äärettömän uhritietoisia ja -kriittisiä aina liioitteluun saakka. Siksi Räsäsen tviittailu herättää ärtymystä ja häntä on helppo syyttää vaikkapa stigmatisaatiosta eli leimaamisesta. Toisaalta on mielenkiintoista, kuinka Räsäsen kaltaiset ”fundamentalistit” tulevat näin monesti taistelleeksi oman uskontonsa myönteisimpiä vaikutuksia (kuten uhrikriittisyys) vastaan. Ilman kristinuskoa ja Jeesusta emme luultavasti edes osaisi nähdä seksuaalivähemmistöjä minään sorron uhreina (jollaisia he yhä monessa maailmankolkassa ovat), vaan pitäisimme heitä sairaina, poikkeavina ja kaikin tavoin vastenmielisinä. Onneksi näin ei enää tarvitse olla.
Hienoa on nii 5 i
VastaaPoistaOn syytä huomioida, ettei Päivi Räsäsen argumentointi ole vain hänen omiin tai jonkin pienen ryhmittymän mielipiteisiin perustuvaa, vaan se on Raamattuun, Tunnustuskirjoihin ja kirkolliskokouksen päätoksiin perustuvan Suomen ev.lut. kirkon virallisen linjan mukaista. Siksi ei ole mikään ihme, että hän kyseenalaistaa joidenkin piispojen ja pappien, kirkon palkkalistoilla olevien, halun opettaa ja toimia vastoin ko. linjaa. Niin teen minäkin, ja kirkon jäseninä meillä on oikeus siihen.
VastaaPoista"Räsäsen julistus on minusta pikemminkin tyhmää kuin Jeesuksen esimerkin mukaista".
VastaaPoista"On yksinkertaisesti hölmöä lähteä julkisesti kuuluttamaan homostelun häpeällisyyttä ja auktorisoida se Raamatulla".
Markus Niemen ajattelun omituisuus on siinä, että hän yrittää erottaa Jeesuksen ajattelun Paavalin opetuksista. Voisikin kysyä, mistä hän on mielipiteensä Jeesuksesta saanut ellei samasta Raamatusta, josta apostoli Paavali valtuutettiin kirjoittamaan merkittävä osuus.
Pelkkä sivistyssanakirjana esiintyminen ei oikein vakuuta, varsinkin kun Markus Niemi homot uhriuttaen arvottaa Päivi Räsäsen Raamattuun perustuvan mielipiteiden ilmaisun "tyhmäksi" ja "hölmöksi". Mutta tämähän on koko jutun ydin: kristinuskonsa julkisesti tunnustava julkinen henkilö on suvaitsevaiston tekopyhyydelle ja erinomaisuudelle todella ärsyttävä olio.