Piplia-Päivi, kroonisesti kriminaali pastori ja muut rosvojakin pahemmat rikolliset

Sain eilen yhteydenoton eräältä vanhalta luottoystävältäni, joka uutisia katsottuaan arveli minun päätyvän pian uudestaan ”linnanmäelle” eli vankilaan. Pilke silmäkulmassa mutta samalla ainakin jollain tasolla tosissaan tämä pahoitteli karua kohtaloani, joka hänen silmissään näytti siltä, että teen niin tai näin, niin aina väärinpäin. Surkuhupaisaa mutta totta.

Nuoruudessani elämäni näyttämöllä pääosia esittivät päihteet ja pikkurikollisuus, vaikka ihan itse sen teatterin paras pelle olinkin. Viinaa, pillereitä ja huumeita, huonosti suunniteltuja ja taloudellisesti tuottamattomia keikkoja ynnä kännitappeluita ja muita isoksi kasvaneiden kakaroiden kärhämiä. Putka- ja pakoreissuja, vankeustuomioita ja katkaisuhoitoja, mielisairaalaa ja päihdekuntoutuslaitoksia. Laskuhumalassa päätettiin kerran jos toisenkin oikein porukalla, että jonain päivänä mennään vielä kirkkoon ja aletaan uskovaisiksi. 

Laskuhumalassa päätettiin kerran jos toisenkin oikein porukalla, että jonain päivänä mennään vielä kirkkoon ja aletaan uskovaisiksi.

Päihteidenkäyttöön ja rikoksien tekemiseen taipuvaista elämäntapaa pidettiin yleisesti paheksuttavana ja muutosta tarpeellisena. Uskoontuloa ja uskossa oloa pidettiin edellä mainittujen vastakohtana ja jopa ratkaisuna muutoksen onnistumiselle, vaikka ei Jumalaan sen kummemmin uskottukaan. Useampi ihminen suositteli meikäläisellekin uskoontuloa ja sen mukanaan tuomaa toisenlaista elämää. Puhun nyt siis myös sellaisista ihmisistä, jotka eivät itse edes olleet niitä sellaisia uskovaisia. Ainakaan tietääkseni.

Kolmisentoista vuotta sitten se tapahtui. Tulin uskoon. Ulkopuolinen tarkkailija saattoi tehdä havainnon, että kaksi keskeistä tekijää jäi sen myötä pois elämästäni. Kyllä, ne olivat aiemmin mainitut päihteet ja rikollisuus. Pellen osa jäi, mutta vaihtuipa kuitenkin käsikirjoittaja, ja juonesta tuli mielekkäämpi ja loppu tulee olemaan parempi kuin osaan varmaan kuvitellakaan. Mutta ystävääni siteeraten, ”niin tai näin, niin aina väärin päin”.

”Ennen oli kaikki paremmin”, sanoi Mielensäpahoittaja – eikä suotta. Vaikka kyseinen hahmo on itsessään fiktiivinen, on hän laukonut kuvitellusta suustaan mielettömän paljon kovia faktoja, jotka kiteytyvät tuohon jo legendaariseen menneitä aikoja haikailevaan lausahdukseen.

Ennen rosvot olivat rikollisia, ja heille suositeltiin uskoontuloa keinona muuttua lainkuuliaisiksi kansalaisiksi. Nyt kun uutisia lukee, joutuu toteamaan, että uskovaiset taitavatkin olla paljon rosvoja pahempia rikollisia. Kansanedustaja ravaa poliisikuulusteluissa, koska sen lisäksi että lukee itse Raamattua, myös uskoo siihen ja kertoo muillekin mitä siellä kerrotaan. Raamattu, jota ennen tyrkytettiin rikollisen luettavaksi, tekee tänä päivänä rikollisen siitä, joka siihen tarttuu ja vieläpä uskoo sen sanomaan.

Ennen rosvot olivat rikollisia, ja heille suositeltiin uskoontuloa keinona muuttua lainkuuliaisiksi kansalaisiksi.

Ennen huumeista varoiteltiin ja lähtökohtaisesti kaikki normaalit ja yhtään järkevinä pidetyt ihmiset olivat ehdottomasti niitä vastaan. Nyt on kaiketi sivistyneen ihmisen merkki, kun kannattaa niiden laillistamista tai vähintäänkin sitä, ettei niiden käyttämisestä enää rangaistaisi.  

Toimin nykyään seurakunnan pastorina. Työhöni kuuluu siis oleellisesti se, että luen ja tutkin Raamattua. Eikä siinä kaikki. Toimenkuvaani kuuluu myös kertoa muille, mitä siellä Raamatussa kerrotaan, rohkaista kuulijoita vielä uskomaankin siihen, ja jopa toimimaan sen mukaan. Pisteenä i:n päälle rohkaisen heitä kertomaan näistä asioista eteenpäinkin. Ellei joku vihellä peliä poikki ja täräytä järjen ääntä tämän yhteiskunnallisen sekasotkun keskelle, niin nykyinen työni täyttänee pian ammattirikollisuuden määritelmän. Sitten sitä ollaan taas rikollisia.

 Ellei joku vihellä peliä poikki ja täräytä järjen ääntä tämän yhteiskunnallisen sekasotkun keskelle, niin nykyinen työni täyttänee pian ammattirikollisuuden määritelmän.

Kenties jonain päivänä joku vielä rohkaisee minua etsimään apua ahdasmieliseen ajatteluuni jostain silloin jo dekriminalisoidusta huumausaineesta.

Niin tai näin, niin aina väärinpäin – siinä ystäväni taisi olla oikeassa.

Lapsuudessani – ainakin niillä leveyksillä joilla minä vartuin – yksinhuoltajat ja uusioperheet olivat harvinaisuus, homous oli sairasta tai ainakin äärimmäisen omituista, kristinusko oli ”se oikea” uskonto vaikkei siihen oikeasti uskottukaan, jumalanpilkka oli paha juttu, Raamattu oli pyhä kirja (itse en lapsena sen sivuista käärinyt edes sätkiä, vaikka virsikirjan lehdistä niitä huoletta väännettiinkin), koulussa luettiin ruokarukous ja koulusta piti kerran vuodessa mennä kirkkoon. Ihan vaan muutaman jutun mainitakseni.

Keski-iän lähestyessä totean, että nykyään heteropohjalta solmittu ja eliniän kestävä avioliitto on jo harvinaisuus, homoseksuaalisuus on muodikasta, kristinusko on menossa päiväysvanhaksi ja sisältää myrkyllisiä aineksia, uskovaisuus on se paha juttu ja Raamattukin sisältää rikolliseksi luokiteltua – tai ainakin sellaiseksi epäiltyä – materiaalia, ruokarukoukset on kielletty ja koulusta mennään todennäköisemmin setalaisten seminaareihin kuin kirkkoihin.

Kaikki muu tuntuu muuttuvan, mutta minä näemmä olen aina siellä lain väärällä puolella. Kriminologian kannalta lienen jopa mielenkiintoinen tapaus. Wikipedian mukaan kriminologian tutkimuskohteena voi olla rikollisuuden määrä, rakenne, kehitys, rikollisuuteen vaikuttavat tekijät ja sen syyt. Oman empiirisen tutkimukseni mukaan nämä elämässäni tapahtuneet muutokset ovat johtaneet siihen, että rikollisuuteeni vaikuttaneet tekijät ja syyt ovat vaihtuneet. Kehitystäkin varmasti on tapahtunut, mutta suunnasta ei liene täyttä yksimielisyyttä. Rikollisuuteni rakenne on muuttunut kyllä järjestäytyneeseen suuntaan, ja määrä kääntynee aina vaan jyrkemmin noususuuntaiseksi, mikäli mainitsemani ”the Kirjan” sisällön julkinen julistaminen yhteiskunnassamme laittomaksi todetaan. Monessa muussa maassahan se näin jo on, joten siinä mielessä kyse ei ole uudesta tai ennenkuulumattomasta ilmiöstä. Onhan se sentään sivistynyttä seurata vaikkapa Pohjois-Korean tai joidenkin islamilaisten maiden mallia.

Mielipiteitähän maailmaan mahtuu, mutta kyllä minun mielestäni poliisinkin työaika menisi paremmin toteen, kun saisivat keskittyä vaikka pedofiilien ja huumekauppiaiden jahtaamiseen kuin Raamattuun uskovan kansanedustajan jatkuvaan hiillostamiseen. Niin – ja ”Piplia-Päivin” kuulustelutkin kestävät pidempään kuin monen pilviveikon.

Muutoksia tapahtuu niin yksilöiden kuin yhteiskuntienkin kohdalla, mutta välillä tuntuu, että olisi syytä uudestaan miettiä, millainen muutos edistää ihmisten hyvinvointia ja millaisella puolestaan on aivan päinvastaiset seuraukset.

Jos ystäväni on oikeassa, ja joudun vielä joskus vankilaan sen Kirjan tähden, joka toi muutoksen elämääni, niin yhteiskunnan lisäksi joku muukin asia on muuttunut. Nimittäin se, että sitten joudun vankilaan ensimmäistä kertaa hyvän asian takia. Voisiko niin tapahtua oikeasti? Paha sanoa. Mutta aikanaan menivät ja naulitsivat viattoman Jeesuksen ristille rosvojen väliin. Ja nyt epäilevät kansanedustajaa kansankiihottamisesta ja totuudenpuhujaa vihanpuhumisesta. 

Muutoksia tapahtuu niin yksilöiden kuin yhteiskuntienkin kohdalla, mutta välillä tuntuu, että olisi syytä uudestaan miettiä, millainen muutos edistää ihmisten hyvinvointia ja millaisella puolestaan on aivan päinvastaiset seuraukset.