Leipäpappikatujätkäpastorin ylpistymisen ehkäisyä

”Ei pidä liikaa kehua, ettei vaan ylpisty.” Lukemattomia kertoja olen kuullut tuollaisen tai jonkin vastaavan lausahduksen, milloin enemmän ja milloin vähemmän tosissaan sanottuna. Yleensä pienen pinnallisen kehaisun päälle.

Pastorin tai ylipäätään Sanan julistajan työssähän yleensä on juuri se suuren suuri vaara, että kehuja ja muita rohkaisuja satelee joka taholta ja niin runsaasti, että oma vajavaisuus tuppaa unohtumaan. Niin varmaan.

Voisin tässä aikani kuluksi vapaasti lainaten laittaa joitain esimerkkejä joko kirjallisesti tai suullisesti saamistani ylpistymistä ehkäisevistä kommenteista. Jätän tässä yhteydessä huomioimatta selän takana puhumiset, välikäden kautta tulleet tai muuten vaan anonyymisti annetut palautteet.

”Alkaa niin risomaan, kun tuo Tästä poikki (elämänkertakirjani) tulee vastaan joka paikassa, että tekisi mieli ottaa puukko, ja vetäistä katkoviivaa (tatuointi kaulassani) pitkin, jos vielä joskus tulet vastaan.”

”Ei pitäisi tuollaisia kakaroita (lähes 30 v.) päästää puhumaan ollenkaan, kutsuttaisiin vaan niitä vanhoja kunnon saarnamiehiä.”

”Oot kyllä oikein pastorin irvikuva, parempi kun lopettaisit suosiolla.”

”Et sinä ole mikään paimen. Tuollainen katujätkäpastori.”

”Mene vaikka paikkakunnalle X pastoriksi, siellä on kuulemma vielä suakin huonompi pappi.”

”Katsokin ettet jatka täällä työntekijänä enää syksyn jälkeen.”

”Olisit pysynyt evankelistana, kun ei susta taida oikein olla pastoriksi.”

”Sinäkin oot sellainen leipäpappi, ei sua kiinnosta kuin raha ja ihmiskunnia”.

”Olet häpeäksi koko helluntailiikkeelle.”

”En pystynyt edes kuuntelemaan puhettasi, kun näin vaan nuo rumat musteläiskät ihossasi.”

”Tulin kokoukseen kuullakseni Hengestä syntyneen saarnan, en tuollaista kuivaa luennoimista.”

”Kuolisin häpeästä, jos meidän seurakunnassa olisi tuollainen pastori.”

”Koen, että olet edelleen sadistinen persoonallisuus. Sinun kaltaistesi ei pitäisi olla missään vastuissa seurakunnassa.”

En suinkaan usko olevani ainoa saarnaaja, jolle tuollaisia - tai toisenlaisia, mutta yhtä imertelevia - kohteliaisuuksia on ladeltu. Sen lisäksi aavistelen (ja joidenkin kahvipöytä- ja saunakeskustelujen perusteella tiedänkin), etteivät nuo edes ole sieltä ikävimmästä päästä. Niin että kokonaisuuden huomioon ottaen en jaksa uskoa, että se sinunkaan pastorisi nyt ihan kerrasta sen suuremmin ylpistyisi, jos sattuisit vaikka sen saarnaa kehumaan. Näkisin jopa hieman henkilökohtaisemmat ystävällisyydet melko riskittöminä ratkaisuina.

P.S. Tämän blogin nimeksi harkitsin aluksi Pohojalaasen pastorin sijaan Pastorin irvikuvaa.

P.P.S. Saisikohan pastorin valtakirjaan titteliksi ”Katujätkäpastori”

Ensi kerralla toivottavasti jo jotain syvällisempää, tämä nyt vaan pälkähti päähän tällä kertaa.

Kuvassa esiintyvä karvalakki ei liity mihinkään, vaikka komia onkin